Kun sijoittamista aloitetaan, huomio kohdistuu luonnollisesti useimmiten ostamiseen: mihin sijoittaa, milloin aloittaa ja kuinka paljon rahaa markkinoille laittaa. Myyminen jää usein paljon vähemmälle huomiolle, vaikka juuri siinä tehdään monia päätöksiä, joilla on suuri vaikutus pitkän aikavälin tuottoihin. Siksi on hyödyllistä ymmärtää, miksi sijoitusten pitäminen on usein parempi valinta kuin tiheä kaupankäynti.
Pitkäjänteisen sijoittajan näkökulmasta myyminen ei ole itsessään hyvää tai huonoa. Olennaisin kysymys on miksi. Jos omistuksia myydään siksi, että markkina heiluu, uutiset tuntuvat levottomilta tai salkun väliaikainen lasku tuntuu epämukavalta, myynti voi rikkoa sijoitussuunnitelman juuri sillä hetkellä, kun siinä pysyminen olisi tärkeintä. Jos taas myynti perustuu aitoon ennalta suunniteltuun tarpeeseen tai harkittuun strategiamuutokseen, se voi olla täysin järkevää.
Pitkäjänteinen sijoittaminen perustuu siihen, että aika tekee työn puolestasi
Kun puhutaan yksinkertaisesta ja matalakuluisesta sijoittamisesta, taustalla on yleensä ajatus siitä, että sijoittaja hyötyy markkinoiden pitkäaikaisesta kasvusta ilman jatkuvaa yritystä ajoittaa markkinaliikkeitä. Tämä toimii vain, jos sijoitukset jätetään rauhaan.
Sijoitustuotot eivät kerry tasaisesti. Parhaat pörssipäivät, kuukaudet ja vuodet jakautuvat epätasaisesti, eikä niitä voi luotettavasti tunnistaa etukäteen. Jos sijoittaja myy aina epävarmuuden kasvaessa ja palaa markkinoille vasta sitten, kun tilanne tuntuu taas turvalliselta, hän voi menettää juuri ne jaksot, jolloin merkittävä osa pitkän aikavälin tuotoista syntyy.
Tämä on yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi pitkäjänteinen sijoittaja ei hyödy jatkuvasta myymisestä. Salkun tuotto ei synny vain siitä, että omistat oikeita sijoituksia, vaan myös siitä, että omistat niitä riittävän pitkään.
Myyminen katkaisee korkoa korolle -vaikutuksen
Yksi pitkäjänteisen sijoittamisen tärkeimmistä periaatteista on korkoa korolle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sijoituksen tuotto alkaa ajan myötä tuottaa lisää tuottoa. Mitä pidempi sijoitushorisontti, sitä voimakkaammaksi vaikutus kasvaa.
Kun omistuksia myydään turhaan, tämä ketju katkeaa. Raha voi jäädä käteiseksi odottamaan seuraavaa päätöstä tai tulla sijoitetuksi uudelleen vasta myöhemmin. Vaikka tauko olisi lyhyt, sijoittaja ottaa riskin siitä, että osa markkinan toipumisesta jää väliin. Vielä tärkeämpää on, että tiheä ostaminen ja myyminen voi tehdä sijoittamisesta hetkessä tehtyjen päätösten ohjaamaa suunnitelman sijaan.
Pitkäjänteiselle sijoittajalle parhaat päätökset eivät yleensä ole niitä, joita tehdään useimmin, vaan niitä, jotka täytyy tehdä vain harvoin ja harkiten.
Verotus tekee turhasta myymisestä usein tehottomaa
Moni aloittelija ei heti hahmota, että myyminen voi olla myös verotuksellisesti tehotonta. Kun sijoitus myydään voitolla, voitto realisoituu ja voi laukaista verot. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osa tuotosta poistuu sijoitusprosessista verojen kautta.
Jos sijoittaja olisi vain jatkanut sijoituksen pitämistä, koko pääoma olisi voinut pysyä markkinassa ja jatkaa kasvua. Verojen lykkääminen ei ehkä aluksi kuulosta erityisen merkittävältä, mutta pitkällä aikavälillä se voi tehdä selkeän eron. Jokainen euro, joka ei vielä mene verottajalle, voi jatkaa korkoa korolle -kasvua.
Tämä ei tarkoita, että voitollisia sijoituksia ei koskaan pitäisi myydä. Se tarkoittaa, että myynnille pitäisi olla perusteltu syy. Pelkkä ajatus “tässä on ihan hyvä voitto, ehkä kannattaa kotiuttaa” ei yksinään ole vahva syy myydä, jos rahat on tarkoitus kuitenkin sijoittaa uudelleen samantyyppiseen kohteeseen.
Tappio realisoituu vasta, kun omistus myydään
Yksi pitkäjänteisen sijoittamisen tavallisimmista haasteista on se, että laskeva markkina tuntuu hyvin erilaiselta kuin nouseva. Kun salkku on miinuksella, voi tuntua siltä, että rahat on jo menetetty lopullisesti. Näin ei kuitenkaan yleensä vielä ole. Niin kauan kuin omistusta ei ole myyty, kyse on paperitappiosta, ei lopullisesti realisoituneesta tappiosta.
Todellinen tappio realisoituu vasta silloin, kun sijoittaja myy alemmalla hinnalla kuin mitä alun perin maksoi. Juuri siksi hätäinen myynti markkinalaskun aikana on usein niin vahingollinen: se muuttaa väliaikaisen arvonlaskun pysyväksi tappioksi. Sen jälkeen sijoittaja ei enää omista osuuksia tai osakkeita, jotka voisivat myöhemmin palautua arvoltaan.
Tämä korostuu erityisesti laajasti hajautetuissa indeksisijoituksissa. Jos omistus on laajasti hajautettu, matalakuluinen ja rakennettu pitkälle aikavälille, lyhyen aikavälin arvonlasku ei yleensä itsessään ole syy myydä. Useammin se on vain muistutus siitä, miltä sijoittaminen oikeasti näyttää.
Käytännön esimerkki: kaksi tapaa reagoida markkinalaskuun
Kuvitellaan kaksi sijoittajaa, jotka molemmat omistavat samaa globaalia osakeindeksirahastoa. Molemmat ovat sijoittaneet kuukausittain usean vuoden ajan, ja kummankin salkku on kasvanut 20 000 euroon.
Markkina laskee sitten nopeasti 20 prosenttia. Molempien salkkujen arvo putoaa 16 000 euroon. Ensimmäinen sijoittaja panikoi, myy omistuksensa ja siirtyy käteiseen. Tässä kohtaa 4 000 euron lasku muuttuu hänelle realisoituneeksi tappioksi, tai vähintään realisoituneeksi arvonalenemaksi salkun aiempaan tasoon verrattuna, koska omistus on myyty. Toinen sijoittaja ei tee mitään ja jatkaa sijoittamista normaalisti, esimerkiksi 300 euroa kuukaudessa.
Oletetaan nyt, että markkina toipuu seuraavan vuoden aikana ja palaa aiemmalle tasolleen. Ensimmäinen sijoittaja ei osta takaisin heti, vaan odottaa siihen asti, että tilanne näyttää taas turvalliselta. Hän palaa markkinoille vasta, kun rahasto on jo noussut takaisin lähtötasolleen. Koska hän myi aiemmin 16 000 eurossa ja piti rahat sivussa, hänen salkkunsa arvo on toipumisen hetkellä edelleen 16 000 euroa. Toisin sanoen hän on yhä 4 000 euroa jäljessä aiemmasta 20 000 euron tasosta, ellei sijoita lisää rahaa.
Toinen sijoittaja sen sijaan jatkaa sijoittamista koko ajan. Jos hän sijoittaa 300 euroa kuukaudessa 12 kuukauden ajan laskun ja toipumisen aikana, hän lisää markkinoille yhteensä 3 600 euroa. Tämä tarkoittaa, että toipumisen valmistuessa hänellä on markkinoilla omaa rahaa 23 600 euroa: alkuperäinen 20 000 euroa plus vuoden aikana lisätty 3 600 euroa. Kun markkina on palannut aiemmalle tasolleen, alkuperäinen salkku on palautunut takaisin 20 000 euroon. Lisäksi laskun aikana tehdyt kuukausiostot on tehty keskimäärin alemmilla hinnoilla, joten toipumisen hetkellä ne ovat tyypillisesti enemmän arvoisia kuin sijoitettu 3 600 euroa.
Pidetään esimerkki yksinkertaisena ja oletetaan, että laskun aikana sijoitettu ylimääräinen 3 600 euroa on kasvanut toipumisen valmistuessa noin 4 200 euroon. Tällöin toisen sijoittajan salkun arvo on noin 24 200 euroa. Ensimmäisen sijoittajan salkku on samassa kohdassa edelleen 16 000 euroa, jos hän ei ole lisännyt uutta rahaa. Näiden kahden välinen ero on siis noin 8 200 euroa.
Toinen sijoittaja ei ollut välttämättä rohkeampi tai taitavampi. Hänellä oli vain parempi prosessi. Sen sijaan että hän olisi yrittänyt ratkaista epävarmuuden myymällä, hän hyväksyi sen osaksi sijoittamista. Siihen pitkäjänteinen kurinalaisuus usein käytännössä kiteytyy.
Myyminen houkuttelee, koska se tuntuu toiminnalta
Yksi sijoittamisen vaikeimmista asioista on hyväksyä, että tekemättömyys on usein parempi reaktio kuin nopea reagointi. Myyminen voi tuntua siltä, että ottaa tilanteen hallintaan. Se luo tunteen siitä, että jotain on tehty.
Ongelma on, että markkinat eivät palkitse aktiivisuutta itsessään. Ne palkitsevat useammin järkevää päätöksentekoa, kurinalaisuutta ja aikaa. Turha aktiivisuus voi lisätä virheiden määrää ilman, että tuotot paranevat.
Siksi pitkäjänteinen sijoittaja hyötyy siitä, että asettaa myynnille vielä ostamistakin tiukemmat kriteerit. Ostaminen voi käynnistää hyvän suunnitelman. Myyminen voi yhtä helposti suistaa sen raiteiltaan.
Yleisiä väärinkäsityksiä myymisestä
“Kun sijoituksessa on voittoa, se kannattaa ottaa kotiin”
Tämä kuulostaa järkevältä, mutta pitkäjänteisessä sijoittamisessa se ei automaattisesti ole hyvä sääntö. Hyvä sijoitus ei muutu huonoksi vain siksi, että sen arvo on noussut. Jos omistus sopii edelleen suunnitelmaan, sen pitäminen voi olla järkevämpää kuin voiton kotiuttaminen.
“Jos sijoitus laskee, siitä pitää päästä nopeasti eroon”
Tämä riippuu täysin siitä, mitä omistat. Heikon yksittäisen yhtiön kohdalla myynti voi olla perusteltu. Mutta laajasti hajautetun indeksirahaston kohdalla lasku ei yleensä tarkoita, että sijoitusteesi olisi rikkoutunut. Useammin se tarkoittaa vain sitä, että markkinat liikkuvat.
“Myyn nyt ja ostan takaisin halvemmalla”
Ajatus on houkutteleva, mutta käytännössä se vaatii kaksi onnistunutta ajoituspäätöstä: milloin myydä ja milloin ostaa takaisin. Yksi virhe riittää heikentämään lopputulosta. Useimmille pitkäjänteisille sijoittajille tämä ei ole realistinen eikä tarpeellinen strategia.
“Hyvä sijoittaja toimii nopeasti”
Monella elämänalueella nopeus on etu. Pitkäjänteisessä sijoittamisessa nopea reagointi ei kuitenkaan yleensä tarkoita samaa kuin hyvä päätös. Parempi kysymys on, oliko päätös osa suunnitelmaa vai pelkkä tunnereaktio.
Milloin myyminen voi olla järkevää?
Se, että pitkäjänteisen sijoittajan ei yleensä kannata myydä, ei tarkoita ettei koskaan pitäisi myydä. On vähintään kolme tilannetta, joissa myynti voi olla perusteltu.
Ensimmäinen on se, kun suunnitelmasi tai allokaatiosi muuttuu. Jos haluat tietoisesti laskea salkun riskitasoa, myynti voi olla osa tätä prosessia. Voit esimerkiksi vähentää osakepainoa ja lisätä korkosijoituksia tai käteistä, jos sijoitushorisontti on lyhentynyt.
Toinen on se, kun rahan käyttötarkoitus muuttuu. Jos sijoitettuja varoja tarvitaan lähivuosina asunnon ostoon, opintoihin, yrityshankkeeseen tai johonkin muuhun selkeästi määriteltyyn tarkoitukseen, riskin pienentäminen ja myyminen voi olla järkevää. Tällöin myynti ei ole reaktio markkinaan vaan vastaus siihen, että rahan rooli on muuttunut.
Kolmas on se, kun sijoitussuunnitelmaan kuuluu asteittainen siirtymä, esimerkiksi kasvuun painottuvista omistuksista tuottoa maksaviin tai laajemmin vakaampaan rakenteeseen. Tällainen myynti on hyvin eri asia kuin markkinapelon vuoksi poistuminen. Se on suunniteltua.
Lisäksi yksittäisissä osakkeissa voi olla tilanteita, joissa alkuperäinen sijoitusteesi ei enää pidä. Aloittelijalle tämä on yksi syy siihen, miksi laajasti hajautettu indeksisijoittaminen on usein yksinkertaisempi ja turvallisempi lähtökohta. Kun omistuksesi edustaa koko markkinaa yhden yhtiön kohtalon sijaan, tilanteita myymiselle on yleensä vähemmän.
Yhteenveto
Pitkäjänteisen sijoittajan ei yleensä kannata myydä omistuksiaan, koska suuri osa sijoittamisen onnistumisesta syntyy ajasta, kurinalaisuudesta ja korkoa korolle -vaikutuksesta. Turha myyminen voi katkaista tuottojen kasvun, laukaista verot, lukita tappiot ja jättää sijoittajan sivuun toipumisen aikana.
Olennaista ei ole se, että omistuksia pitäisi pitää hinnalla millä hyvänsä. Todellinen ydin on, että myymisen tulisi perustua suunnitelmaan, ei ohimenevään tunteeseen. Pitkäjänteisessä sijoittamisessa parhaat päätökset näyttävät usein arkisilta: pidä kulut matalina, hajauta, sijoita johdonmukaisesti ja vältä turhia muutoksia.
Mitä kannattaa muistaa?
- Pitkäjänteisellä sijoittajalla tuotot riippuvat usein enemmän siitä, kuinka pitkään hän pysyy sijoitettuna, kuin tiheästä ostamisesta ja myymisestä.
- Turha myyminen voi heikentää tulosta verojen, markkinoilta poissa vietetyn ajan ja tunnepohjaisten virheiden kautta.
- Pelkkä markkinalasku ei ole hyvä syy myydä hajautettua pitkän aikavälin sijoitusta.
- Myyminen voi olla järkevää, kun suunnitelma, riskitaso tai rahan käyttötarkoitus muuttuu.
- Hyvä sijoitussuunnitelma vähentää vaikeiden päätösten tarvetta juuri silloin, kun tunteet ovat voimakkaimmillaan.